Ratsastuksella tarkoitetaan tapaa, jolla ihminen liikkuu hevosen selässä. Myös muiden eläinten, kuten kamelin ja aasin selässä voi ratsastaa. Ratsastaminen on tuhansia vuosia vanha liikkumiskeino, joka on levinnyt kaikille mantereille. Siitä on sittemmin kehittynyt myös tunnettu hevosurheilun muoto.

Ratsastamisen tekniikkaan kuuluu hevosen hallinta ns. apujen avulla. Tällä tarkoitetaan ratsastajan omaa painoa, jalkoja, käsiä, ohjaimia ja ääntä. Ratsuhevonen opetetaan tiettyjen hienovaraisten merkkien avulla kääntymään, muuttamaan nopeuttaan, pysähtymään jne. Ratsukolla tarkoitetaan ratsastajan ja hevosen muodostamaa paria. Satula ja suitsi ovat yleisimmät ratsukon varusteet.

Urheiluratsastus jakaantuu lähinnä eurooppalaiseen ja lännenratsastukseen. Laukkaurheilua ei sen sijaan pidetä varsinaisesti ratsastuksen lajina. Ratsastusurheilulla on oma kansainvälinen kattojärjestö FEI (Fédération équestre internationale), jonka jäsenenö on myös Suomen kansallinen Suomen Ratsastajainliitto (SRL). Olympialaisissa ratsastuksessa kilpaillaan koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa. Tämän lisäksi kansainvälisellä tasolla kilpaillaan myös lännen- ja matkaratsastuksessa. Suomalaisia menestyneitä ratsastajia ovat mm. esteratsastajat Christopher Wegelius, Henrik Lavonius, Kati Hurme ja Nina Fagerström. Kouluratsastuksen tunnettu nimi puolestaan on Kyra Kyrklund, ja kenttäratsastuksesessa puolestaan jalkaväenkenraali Adolf Ernhrooth.

Eräs mielenkiintoinen piirre ratsastuksessa on se, että se kuuluu niihin harvoihin urheilulajeihin, joissa naiset ja miehet kilpailevat samoissa sarjoissa. Pelkästään naisten tai miesten ratsastuskilpailut ovat harvinaisia. Ratsastus on kansainvälisesti hyvin laajalle levinnyt ja suosittu urheilulaji, ja sillä on pitkä historia myös Suomessa. Olennainen osa ratsastusurheilua on myös hevosten jalostaminen ja kouluttaminen, ja moni entinen ratsastaja onkin aktiivisen kilpauransa jälkeen siirtynyt hevosten koulutuksen pariin.